Olen tehnyt koko elämäni ajan paljon töitä. Jos en ole työskennellyt suoraan työnantajalle, olen osallistunut erilaisiin projekteihin, koulutuksiin ja ammatillisiin harrastuksiin, kuten kokkimaajoukkueeseen. (Olin urani ensimmäiset 10 vuotta ruoka-alalla.)
Lapsuudessani yrittäjyys ei koskaan ollut esillä vaihtoehtona elannon hankkimiseen.
"Suorita koulutus, mene töihin, vietä vapaa-aikaa, jää eläkkeelle."
Huippukokkina toimiminen opetti minulle paljon, muun muassa kovaa työmoraalia. Kuitenkin se opetti myös, etten halua viettää koko elämääni tehdessäni 10–14 tunnin työpäiviä kenenkään muun pussiin.
Kuin varkain aloitin yrittäjyyden. Kokkimaajoukkueen aikaiset yhteistyökumppanit edellyttivät, että keikoista tulisi lähettää heille lasku. Perustin toiminimen, mutten ajatellut itseäni yrittäjänä. Myin keikkaa, laskutin, hoidin projekteja ja kannoin vastuuta, mutta ajattelin olevani työntekijä.
Vuonna 2018 olin mukana perustamassa paljasjalkakenkiä myyvää erikoisliikettä, joka kasvoi suhteellisen nopeasti viiden myymälän ketjuksi. Vastasin myymälöistä, markkinoinnista, verkkosivuista ja muusta. Omistin - ja omistan edelleen - yrityksestä viidenneksen. Jätin palkkatyöt vuonna 2020 ja olen siitä lähtien työskennellyt päätoimisena yrittäjänä. Vuonna 2023 saavutimme 2 miljoonan liikevaihdon, ja palkkalistoillamme on useita työntekijöitä.
Silti en ole kokenut olevani "oikea yrittäjä", vaan pikemminkin työntekijä omassa yrityksessäni, aivan kuten nöyrästi työtä tekevä kokki.
Oma asenteeni on yhä pyrkinyt pitämään minut tutussa kaavassa: tee kovasti töitä ja hyväksy seuraukset. Siis siitä huolimatta, että kasvua ja menestystä on tullut. En ollut ikinä kokenut niitä "yrittäjän vapauksia".
Olin lukenut Tim Ferrissin "4 tunnin työviikko" ja muita yrittäjyyden perusteoksia, mutta olen aina ajatellut, etten ole tarpeeksi älykäs, kekseliäs tai minulta puuttuvat resurssit saada omassa elämässäni tällainen vapaus. Enkä puhu nyt ensisijaisesti työnteon vähyydestä, vaan siitä mielentilasta, että olen vapa toteuttamaan itseäni ja tekemään mitä tahdon, kunhan olen hyödyksi muille.
Jälkikäteen ajatellen se on ollut naurettavaa...
Se, mitä minulta todella on puuttunut, on rohkeus olla oma itseni ja tehdä sitä, mitä todella haluan.
Olen tehnyt paljon työtä ja halunnut menestyä, mutta en ole koskaan todella uskaltanut toimia juuri niin kuin itse haluan tai sanoa kokouksissa, mitä todella ajattelen. Todellisuudessa olen pelännyt olla oma itseni, murehtinut siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Olen aina assosioitunut uhriksi ja tehnyt lisää työtä työn päälle, kun jokin määräaika tai vastaava on tullut eteen.
Nyt olen alkanut ymmärtää, että yrittäjyydessä - ainakin minulle - puuttuva palanen on rohkeus toteuttaa itseäni. En voi menestyä tai saavuttaa vapauden tunnetta, jos jatkuvasti kyseenalaistan itseni. Tehtäväni ei ole miellyttää muita hinnalla millä hyvänsä, olipa kyse sitten yrityksen hallituksesta, omista työntekijöistä tai sidosryhmistä.
Jos joku ei pidä minusta tai menetelmistäni, se on heidän ongelmansa. Tavoitteeni on jatkossa löytää menestystä, onnea ja merkitystä tekemällä asioita, joita itse haluan ja jotka koen merkityksellisiksi.
Haluan löytää oman tieni tehdä maailmasta parempi paikka, keinoilla, jotka koen itselleni hyviksi. Siksi haluan jatkaa yrittäjänä, vaikka sen oppiminen ja omaksuminen vaatii multa edelleen päivittäistä mielen harjoittamista.
Kasvan, opin ja kehityn.
Olis hauska kuulla mitä ajatuksia tää herätti sussa!
/ Joona